Kauas taakse juontaa juttu, menneisyytehen hamien.
Vuoteen yhdeksänkymmentä, vuosituhannen lopulle
Luokka tuolloin luotiin uusi, tietoliikenne-niminen.
Oikein TV-kampanjalla, tiedotteilla television,
houkuteltiin uutta verta, porukan lisäystä hameihin.
Oli uusi luokka huono, surkeat workkimis oikeudet,
suhinaa vain sieltä kuului, kohinaa käsirigistä.
Monilla ei motivaatio, into riittänyt useilla,
sähkötystä harjoitella, morsemerkkejä koluta.

Koitti viime marraskuussa, hetkellä syksyn pimeän,
kirjoitusta historian, ikimuistoinen tapaus:
Tuli muutos määräyksihin, korjaus sääntöihin Ficoran.
Jopa hamssipaaperoiset, liikenneluokan kakarat,
lyhyille aalloille tulivat, suhinabandeilta alaspäin.
Siitä jotkut otti pultit, herneitä nenään imivät:
Ei ne taida sähkötystä , lähetyslajeista jalointa,
miesten bandille tulevat, ysiysille änkeävät.

Mutta Seppo Murtomaakin, tietäjä Orimattilan
Aukeni asiasta netissä, fin-hamilla kirjoitteli:
Toivotamme tervetulon, vastaanotamme ilolla
näennäishamit bandeillemme, radioaalloille lyhyille.
Niin on aika muuttuvainen, maailman vaihtuva elämä.
Ikuisesti ei voi olla, maailman meno pysyvä.
Ihmiskunnan turmioksi, vahingoksi joka taholle,
olisi jäädä paikallensa, jämähtää kivikaudelle.

Tämän jälkeen jäärät kuuli, iäkkäät ukot havaitsi
Että uutta verta kuului, bandilta sai päänahkoja.
Workki yhden, workki toisen, kohta kolmannen yritti.
Enemmänkin oisi heitä, asemia tuoreita lisääkin,
radioita jos ois heillä, halpoja HF-rigejä.
Myykääpä siis mökkirigit, radiovanhukset koloista.
Ääneen niillä nuoret pääsis, bandeille lyhytaaltojen.
Perinteemme sillä säilyis, harrastus jaloin elossa.