RA 6/2007 sivulla 15 oli kuvattu minun mökkiasemaani ja otettu sieltä yksi yksityiskohta tarkasteluun. Tekstissä oli epätarkkuuksia kuten asiaan kuuluu ja ajattelinkin kirjoittaa saman tien artikkelin siitä miten ja miksi sellaiset määrät LI-itos systeemeitä on minun asemallani tehty.
Asema on täysin automatisoitu kahden radion täysimittaiseen käyttöön viritetty kokonaisuus.
Asemalla on setti yageja bandeittain 40-10m, 80m yagi ja useita 160m antenneita. On mukavaa kun asemalla käy vieraita jotka ovat aidosti kiinnostuneet tekniikasta ja perfektionismin tasosta jonka pystyy saavuttamaan kun aikansa rakentaa.
Yksinkertaistetaan asiaa hieman ja tarkastellaan yhtä bandia; 20m; toiselta radiolta antenniin saakka. Numeroidaan liitännät niin saadaan kuva teknisestä perustasta.
1. Asemalta lähtiessä on UHF liitin, jossa on 200cm pitkä melkoisen
joustava RG213 kaapeli.
2. Se on liitetty LI-itoksella 7/8" hardlineen jonka pituus on
2150cm.
3. Sen jälkeen on LI-itos ja joustava RG 213, joka on liitetty
automaattiseen antennivalitsimeen
4. UHF liittimellä.
5. Yksi kolme vaihtoinen rele ohjaa kahden rinnankytketyn kontaktin
läpi signaalin jollekin bandille varattuun
6. UHF liittimeen. UHF liittimeltä on bandista riippuen 105cm pätkä
RG 213 kaapelia
7. joka on juotettu suoraan bandikohtaiseen
antennivaihtorelepurkkiin.
8. Relepurkissa on rele ja
9. toinenkin relere signaalin reitillä ennen
10. UHF liitintä. UHF liittimeltä 100cm RG213 kaapelia,
11. LI-itos ja sitten noin 2400cm paksua kaapelia
12. LI-itos, 250cm RG213 maston kohdalla niin että masto pääsee
pyörimään
13. LI-itos ja pystyssä 2800cm paksua kaapelia,
14. LI-itos ja 100cm RG213 jonka päässä
15. UHF liitin. Vastassa oleva naaras UHF liitin on
16. tinattu suoraan paksuun kaapeliin joka muodostaa tehonjakajan.
Jakajan toisessa päässä on
17. 3 naaras UHF liitintä tinattu suoraan paksuun koaksiaaliin.
18. Tehonjakajalta menee 20m antenniin suoraan 1600cm kaapeli.
Tässä tapauksessa yhden antennin kytkemiseen on käytetty 18 liitosta asemalta antenniin. Jos olisin tehnyt kaapeloinnin käyttäen foam kaapelissa N (tai 7/16) liittimiä, äkkiä laskien korvaisin ketjun 6 LI-itosta yhdistelmällä puristusliitos (koaksiaali-liitin) puristusliitos (N liitin - N liitin) tinaus RG213:een. Eli joutuisin käyttämään vähintään 12 ylimääräistä puristusliitosta. Jos olisin tehnyt lisäksi tehonjakajat puristusliitokseen perustuvilla N liittimillä joka kaapeliin erikseen ja periaatteessa asiallisilla T-adaptereilla, signaalin matkalla olisi ainakin 6 puristusliitosta lisää.
Mikä tahansa liitos on aina epäluotettava. Asemallani olisi kaiken kaikkiaan yli sata ylimääräistä puristusliitosta jos olisin tehnyt kaiken virallisten >5GHz yhteensopivien speksien mukaan. Yksi LI-itos on luotettavampi kuin kokonaisuus jossa on kolme puristusliitosta ja yksi tinattu liitos. Puristusliitokseen jää aina jonkin verran häviöitä, pelkkä resistanssi on vähintään parin milliohmin luokkaa.
Käyttämällä LI-itosta olen käsittääkseni säästänyt pelkästään 20m järjestelmässäni paitsi aikaa myös reippaan desiBelin liitoshäviöitä. Oikein käytettynä tällainen liitos voi antaa ulkonäöstään huolimatta kilpailuetua !
RA 6/2006 sivulla 15 kuvattu sovjeticonin rakenne on hankala, kuten tarinan otsikkokin antaa ymmärtää. Tavallaan ylisuojelevasti ollaan saatu aikaan rakenne joka on vaikeasti tarkastettavissa ja vian tullen todella vaikeasti korjattavissa. Lisäksi käytetyn koaksiaalin määrä on hieman yliarvioitu sekä sovjeticon saattaa toimia ainakin kondenssiveden kerääjänä. Sovjeticonhan ei vuoda kun se on suljettu. Se ei vuoda edes kondenssivettä. Tiedoksi saatettakoon että 7/8" kaapelin keskijohdin on ontto putki.
7/8" - RG 213 liitokseen ei mene kuin 4.5cm RG213 keskijohdinta ja LI-itoksen tärkein ominaisuus on saada LI-itos hengittäväksi ettei kondenssivettä kerry minnekään.
1. Foam kaapelin kuori ja vaippa melkein katkaistaan rautasahalla
noin 8-10mm etäisyydeltä kaapelin päästä
2. Varmistetaan että vaippaa jää noin 10mm leveydeltä kiinni
3. Sahataan kaapelin pituussuuntaisesti muodostunut liuska poikki
melkein keskeltä, eli toiselta puolelta kapelia kuin missä on tuleva
RG213 paikka
4. Kuoritaan musta ulkoeriste pois tulevan LI-itoksen päältä
käyttäen punaista tylsähköä moraa
5. Käännetään liuskat "eteenpäin" ja katkaistaan noin 12-14mm
pitkiksi että RG213 menee paikalleen nätisti
6. Paljastetaan keskijohdin RG213 paikan vastakkaiselta puolelta
työkaluna terävä sinikahvainen mora rosteripuukko
7. Naarmutetaan kuparipintoja punaisella tylsällä moralla
juottamisen helpottamiseksi.
8. Otetaan tarvittava RG213 ja valmistellaan pää kuorimalla
sinisellä rosterimoralla sekä ulkoeriste, vaippa sekä keskieriste pois
noin 4.5cm matkalta. Kierretään keskijohdin suoraksi.
9. Leikataan punaisella tylsällä moralla 10mm RG213 mustaa
ulkoeristettä pois
10. Asetetaan kaapelit rinnakkain ja teipataan parista kohdasta.
11. Taivutetaan foam kaapelin vaippaa yli RG213 vaipasta
12. Kun kaapelit ovat paikallaan, viimeistellään nätisti
nippusiteellä
13. Tinataan vaipat yhteen vähintään 100W juottimella
14. Taivutetaan RG213 keskijohdin koskettamaan foam kaapelin
keskijohdinta
15. Tinataan keskijohtimet riittävällä tinamäärällä
16. Suhautetaan kertaalleen mattamustaa ja odotetaan
17. Laitetaan LI-itos paikalleen, mihin se olikaan tarkoitus laittaa
- pää ylöspäin ja suhautetaan mattamustaa
18. Leikataan mehukattipurkin suu sopivan muotoiseksi ja asetetaan
LI-itoksen päälle siten että LI-itos pääsee tuulettumaan ja
kondenssivesi pääsee valumaan pois alaspäin
Jos jotakuta kiinnostaa asia enemmän, tai RA6/2006 sivun 15 kuvassa 1 olevat alumiinikattilat, isompi alumiinipurkki tai muu kilpailuasemaan liittyvä, tervetuloa. Omakutsu toimii.
LI-itoksen luotettavuus Olen nyt työskennellyt kilpailuissa ainakin 7 vuotta melko aktiivisesti ja olen joutunut korjaamaan kolme LI-itosta. Niistä kaksi on korjattu koska antennin nostovaijeri hankasi RG213 kaapelin puhki. Yksi on korjattu revenneen juotoksen vuoksi. En tiedä repesikö juotos siksi kun juotos oli huono. Tulipa astuttua mastossa RG213 lenkin päälle ja 213 repesi LI-itoksestaan teippeineen nippusiteineen.
LI-itos on tarkkaan harkittu tapa tehdä asema mahdollisimman tehokkaasti ajankäytön, kokonaisluotettavuuden ynnä vaimennusbudjetin suhteen. Oma TV antenni on alle sadan metrin päässä kummastakin mastosta eikä meillä ole ollut ongelmia. Itse asiassa TV-antenninkin kaapelissa on yksi LI-itos. Mutta monien oletusta vastoin meillä ei ole TVI ongelmia.
Mikään antenni ei ole ikinä ollut yli bandin SWR=1.00, eli tehoa menee aina vääräänkin suuntaan useampi watti tai bandin reunalla jopa joku kymmenen wattia. Iso asema on täynnä kompromisseja. Kokonaisuuden suunnittelija ja toteuttaja ovat harrasteympyröissä usein yksi ja sama ihminen joka toteuttaa itseään sillä pieteetillä jonka on valinnut.
Pidetään hauskaa näitten sub-tieteellisten kirjoittelujen lisäksi myös bandilla.
73,PS. antennien ja kahden radion täysimittaisen operoinnin kuvia mm. osoitteessa http://www.netikka.net/oh6gaw/galleria/
