Muistan käyneeni kirjastossa useita kertoja lukemassa Radioamatööri-lehteä yläasteikäisenä eli joskus 1980-luvun alussa. Aihe kiinnosti kovasti, vaikka en paljoa lehden jutuista ymmärtänytkään. Lueskelin myös isäni hyllyssä ollutta Wiion ja Somerikon Uutta radiokirjaa, ja varsinkin kyseisen kirjan radioamatöörejä koskevaa lukua. Isäni ei ole radioamatööri, mutta harrasteli aikoinaan aktiivisesti elektroniikan rakentelua sekä myös DX-katselua siihen asti kunnes kylällä alettiin ihmetellä, että hetekanko se on katolle nostanut. Radiolähettimiin oli tuossa vaiheessa ainoa kosketukseni ollut pienet ilmeisestikin muutaman sadan milliwatin kannettavat 1-kanavaiset CB-radiot, jotka toin 7-vuotiaana Kanadasta vuonna 1975.

Sain ajokortin 1986, ja monella kaverilla oli autoissaan LA-puhelimet. Minäkin sitten jossain vaiheessa ostin joltakulta käytetyn MAC:n, vaikkakin heti alusta asti teki mieli jotain parempaa kuin jutella torin parkista toisessa päässä kylää olevan kaverin kanssa. Joskus vehkeestä kuuluikin sopivilla keleillä eteläeurooppalaista liikennettä, joiden kanssa en tosin edes yrittänyt workkia. CB-piraattihommat eivät muutenkaan tuntuneet fiksuilta enkä koskaan hankkinut ko. touhuuun sopivaa (siihen aikaan laitonta) laitettakaan, joskin modasin sen MAC:n 40-kanavaiseksi. LA-puhelin oli tuolla kännykättömällä aikakaudella ainakin omalla kohdallani kommunikaatioväline, jolla sai kaverit kiinni, ei vähäisessäkään määrin mikään harrastusväline. Silti vanha kiinnostus radioamatöörihommiin heräsi jälleen. Radiokipinän sytyttämään hiileen puhalsi se, että ennestään tuttu Vikke, OH7MJU, sai luvat vuonna 1988.

Astuin armeijan harmaisiin 13.6.1988. Heti pari viikkoa palvelukseenastumisesta olivat soveltuvuustestit sissiradistikoulutusta varten. Ajattelin heti, että tästähän se amatööriura urkenee, kun saan valtion puolesta tehokurssin sähkötykseen. Pääsin valinnoista läpi, ja siitä se lähti.

Helmikuussa 1989 kaverini - tai oikeastaan entinen pomoni - Kari, OH7MLA (myöh. OH2MLA) sai perusluokan tentin läpi. Lähetimme samassa kuoressa jäsenhakemukset SRAL:oon, koska olin itse jo varma tuossa vaiheessa, että suoritan sen luvan. Siihen aikaanhan oli vielä määräyksissä kohta, joka käytännössä velvoitti olemaan SRAL:n jäsen, mitä olen edelleen.

Talvella sain jo sotilasradioamatööriluvan, ja workinkin innolla varuskunnassa olleelta sotilasradioamatöörikerholta OI7AX. Hikikusoni pidin tuolta asemalta Sepon, OH7BL, toimiessa henkisenä tukena vieressä. En harmikseni muista, mikä oli vasta-aseman tunnus, mutta muistan, että se oli SM-asema. Painetta lisäsi mukavasti se, että huoneessa oli toistakymmentä sähkötystaitoista varusmiestoveria kuuntelemassa.

Kävin perusluokan kokeissa jo armeijan aikana Lappeenrannan kerholla. Koe meni toki ensi yrittämällä läpi. Kun kotiuduin toukokuussa, odottelin asemalupaani kesäkuun loppuun asti, kunnes sain kutsumerkin OH7MMY. Muistan vieläkin tunteen, kun vapisevin käsin avasin Telehallintokeskuksen leimalla varustetun kirjekuoren. Sen jälkeen ostin Karilta, OH7MLA, President Lincolnin autoon kymppiä varten ja Vikeltä, OH7MJU vanhan Sommerkamp FT dx505:n kotikäyttöön. Ensimmäisen yhteyden omalla asematunnuksella pidin SM6TBP:n kanssa autosta kympin CW:llä Lincolnilla. Joskus 1991 hankin Uranus tuonnista käytetyn Sommerkamp FT-757GX:n, joka olikin hallussani vuoteen 2003 saakka, kunnes myin sen eräälle nuoremmalle amatöörille.

Seuraavana vuonna Harri, OH7LFV (myöh. OH2LFV, OH7HL ja OH2HL) sai luvan. Harrin kanssa sitten varsinkin seuraavat vuodet rakenneltiin antenneja ja muuta sälää, olimmehan noina vuosina Kiteen ainoat aktiiviset amatöörit. Harri oli muutenkin ollut kuvioissa mukana koko ajan, vaikkei lupaa ollutkaan. Hänkin oli entinen Karin, OH7MLA, alainen. Kävimmepä myös varsin säännöllisesti kerhoilloissa Joensuussa OH7AB:lla, yleensä vuoroviikoin toistemme autoilla.

Keväällä 1992 Pertti, sittemmin OH7KHW ja OH7KW, oli menossa Varkauden kerholle tenttiin. Ajattelin, että lähdenpä huvikseni kyytiin ja kokeilen kepillä jäätä osallistumalla yleisluokan kokeeseen. Ajattelin, että vaikka en saisi sitä läpi, tulisipahan ainakin tehtyä ekskursio Varkauden kerholle. Noh, tenttihän meni läpi, ja sain yleisluokan pahvin toukokuussa 1992. Kokeesta jäi vielä sellainen tunne, että jos olisin tiennyt homman helppouden, olisin käynyt pari vuotta aikaisemmin.

1994 muutin pääkaupunkiseudulle ja silloisten määräysten mukaan ns. uuden kutsumerkkijärjestelmän kutsuissa sai vaihtaa numeroa vapaasti oleskelupiirin mukaan. Niinpä aloin käyttää kutsua OH2MMY. Vuonna 1997 em. sääntö kumottiin ja piirijärjestelmä hylättiin, ja pyynnöstä sai anoa oman kutsunsa useammalle numerolle. Samaan aikaan tuli mahdolliseksi ostaa haluamansa radioamatööritunnus, kunhan haluttu tunnus on vapaa sekä määrätyn formaatin mukainen. Ainoa kutsumerkki, joka minua kiinnosti tässä mielessä oli "nimikirjainkutsu" OH2MP, joka oli varattu. Kutsu oli ollut käytössä Marja-Liisa Polkunen-Gartzilla (myös ex-OH4ND) vuodesta 1963. Vuonna 2005 Marja-Liisa kuitenkin sanoi lupansa irti ja kutsu vapautui, tosin se meni karenssiin kahdeksi vuodeksi kuten vapautuville kutsuille tapahtuu. Ostin sen heti karenssin päätyttyä ja kutsu astui voimaan 28.11.2007. Jätin silti vanhat kutsumerkkini voimaan, sillä varsinkin OH7MMY:llä on tunnearvoa, koska sehän on ihan ensimmäinen oma kutsumerkkini. Siispä minulla on nykyään kolme radioamatöörilupaa: OH2MP, OH2MMY ja OH7MMY.

Olen ollut välillä enemmän ja välillä vähemmän aktiivinen. Nykyään kolmen lapsen isänä ja omakotiasujana tahtoo olla paljon muutakin ajanvietettä, joten workkiminen ei ole todellakaan jokapäiväistä. Ehkäpä sitten taas eläkepäivinä. Harrasteen eteen olen tehnyt sen verrran, että olen rakentanut Suomen Radioamatööriliiton WWW- ja sähköpostipalvelimen ohjelmistot sekä hoitanut sitä teknisessä mielessä vuodesta 2003 alkaen. Olen myös ylläpitänyt samalla Suomen radioamatööriliiton omakutsupalvelua, jota vuoteen 2003 saakka hoiti ansiokkaasti Riku OH2RK. Sen verran olen harrastanut elmeröintiä, että sain usutettua siskoni pojan, Villen (silloin 17v), käymään kesällä 2005 tentissä Räyskälän leirillä. Ville sai tentin kerralla läpi ja tunnuksen OH5GZR. Vuonna 2011 oma poikani Santeri sai 11-vuotiaana tunnuksen OH2FZO.